Hey Mickey

Nyt mulle vasta selvis mikä sen rasittavan biisin nimi oli johon tanssittiin liikan tunnilla... No, siitä myöhemmin.

Viime sunnuntaina (16.8.) tuli kuluneeks tasan vuosi siitä ku lähin Japaniin. Katoin mitä olin kirjottana nyt tasan vuos sitte kalenteriini. Olin viel Olympic Centeris valmennukses. Oltii syöty aamupalalla riisiä kuten kaikilla muillaki aterioilla siellä. Katottii semmone video japanilaisesta ohjelmasta, joka oli tehty jonku aikasemman suomalaisen ASSElaisen tytön elämästä Japanis. Se oli kyl ollu jo tosi hyvä japanis ennen ku tuliki. :D

Meil oli ollu japanin tuntei ja sitte PIEEn tyypit haastatteli meitä. Ne halus tietää miks tultii Japaniin jne. Ja mun kaa tietty puhuttii kasvisruokavaliosta. Muistan, et olin sillo ekan viikon aikana tosi ahdistunu siitä. Pelotti, et jos sitä ei hyväksytä, ymmärretä tai jos siitä ei välitetä. Tai jos joku loukkaantuu sen takia.

Illalla ku oltii syömässä nähtiiki joku suomalainen tyttö siel..! Se oli hassuu, sen oli nii hankala puhuu suomee yhtäkkii. Myöhemmi ku olin ollu jo pidempää Hakuhous juttelin sen kanadalaisen vaihtarin kaa. Sil oli joku suomalaine kaveri ja se näytti sen kuvaaki. Sanoin, et se oli kauheen tutun näköne, mut en vaa saanu päähäni kuka se on. Jenkkiope oli sitä mieltä, et se johtuu vaa siitä et se oli suomalaine. Mut sitte myöhemmi tajusin, et se oli se sama tyttö! En vaa tainnu koskaa enää muistaa kertoo sitä.

Sama iltana sillo vuos sitte oli kans ukkostanu hurjasti yöllä. Siel on tähä aikaa vuodesta niin kuumaa ja kosteeta. Muistan mite iha alkuaikoina seisoin Shinyokohamal bussipysäkillä ja paita liimaantu selkää. Oli niin kuuma..! Olisin tahtonu ees ne polvisukat hiiteen! Ne ainoot jotka vähä lämmitti jalkoja sitte talvella.

Tasan vuos sitte eile olin kokenu ekan maanjäristykseni. Se oli aika jännää oikeestaan. Oltii japanin tunnil siel Olympic Centeris niitte muitte vaihtarien kaa. Olisko peräti ollu taukoki just. Yhtäkkii vaa huone heilahti. Ja siinä se. Se oli jännää. Ja kivaa. Vaikka ei maanjäristyksestä varmaan saa sanoo, et se oli kivaa.

Tänään tääl Suomes oli mein kaupungissa Taiteiden yö. Kaveri kyl tuli kipeeks eikä muutakaan seuraa löytyny, niin en mä paljo siel jaksanu hengastella. Kävin kattomassa tanssiesityksii. Sitte ku yks alko nii aloin pohtii, et miten tää kuulostaa niin tutulta. Ku kertosäe alko nii tajusin. Se oli se kauhee rallatus johon jouduttii kevään liikuntatunneil tanssimaan! Se oli kauheeta, vihasin niitä liikuntatunteja. Siin tanssissa piti juosta paikallaa koko ajan (paitsi kohdissa joissa hypittiin). Siin piti heiluttaa ja pyörittää käsiä, hyppii x-hyppyjä. Hiki sen ku virtas siinä pienessä ja kuumassa peilisalissa! Ja selkä tuli kipeeks siitä ainaisesta käsien heiluttelusta (siis kädet suorana sivuilla ja pyöritettiin juostessa). Melkee tuli hiki vaan kuunnellessa.

En koskaa saanu tietää mikä sen laulun nimi oli. Ne vaa puhu aina Mikki Hiiri laulusta. Tai Mikki laulusta. Mut tos esitykses mitä olin kattomassa sai sanoista paremmin selvää ja tajusin et nehä laulo tosiaan "hey Mickey". Ja googlettaessa kävi ilmi, et se on Spice Girlsien kappale. :D No, en koskaa mikää niitten fani ollukaa.

Kävelin sit kotii just sopivasti yhentoista aikaan ja katulamput sammu. Yöt alkaa olla jo aika viileitä. Katoin taivaalle ja näin tähdet. Hetken tuntu, et olin siellä jossaan Japanin vuorilla, noussu just kuumasta lähteessä. Se oli sillo just ennen joulua. Mulla oli päällä vaan yukata ja sandaalit. Oli just just pakkasta, hengitys höyrys, nurmikko oli huurussa, mutta mulla ei ollu yhtään kylmä. Seisoin ja katoin ensimmäistä ja viimestä kertaa kunnolla Japanin tähtitaivasta. Siel pienessä vuoristokylässä ei ollu miljoonia valoja niinku Jokohamassa, jossa taivas oli aina sen takia musta. Se oli ihanaa. Mulla oli tosi onnellinen olo ja tuntu, et olisin voinu seisoa siinä koko yön.