Käännekohta

Voih, luin äske Sinin blogii ja aloin surkutella itteeni. Mieki tahon japanintunneille!

Usui ja Ishii on kuulemma leikannu hiuksensa. Ne oli kuulemma iha kauheet. Ja Sini väittää, ettei Kidou muka ookaa niin pelottava, mut on se ainaki iha tarpeeks pelottava, etten tekis mitää väärää sen eessä. Tosin kerran ku ootin portin ulkopuolel, nii se sattu just kurkkaa siihe ku mul oli kännykkä esil. Säikähin ihan hemmetisti ja pistin salamana käden selän taa. Se kysy et mitä teen ja sanoin, et ootan. Sit se vaa häipy. O___o

Ne suunnittelee siel jo kovaa vauhtii uutta bunkasaita. Bunkasai on kyllä varmaan mulle yks tärkeimmistä jutuista mitä sattu. Koska sitä ennen mun japanintaidot oli viel tosi nollassa. Se oli just ennen ku muutin Abeilta pois. Puhuin sillo ekaa kertaa Mihon kaa. Se vaa tuli juttelee mulle ja sano, et mennää ain samal junal ja bussil. Vähä sama Erin ja muitten kaa. En ollu paljo jutellu niittenkää kaa ennen bunkasaita.

Se, et mulla ei ollu kavereita ennen bunkasaita, johtuu jonkun verran siitä varmaan, että mut esiteltiin eka Hisaelle... Ja tietysti suurilta osin siitä, etten osannu japanii. Mutta siis Hisae-juttu. No, hengastelin alkuu sen ja sen kaverien kaa ku ne mut mukaan pyys, mut ne ei oikeestaa koskaa ees yrittän jutella mulle ja munki keskustelun avaukset kuivu aika nopee kasaan. Puhuttiin oikeestaan vaa sillo ku en ymmärtän jotaa ja se koitti selittää.

Siihen asti ku sillo syksyl sairastuin olin syönyki niitten kaa. Tosin se oli kauheen tylsää, koska kukaan ei yrittänkää jutella mulle eikä ne päästän siihe porukkaa ketään muuta joka olis ehkä kiinnostun puhuu mulle. Tosin oon kyllä kiitollinen näin myöhemmin, että ne hääti sen koodinimi Lautasen pois aika ärhäkästi. :D

Mutta siis, sen jälkee ku palasin kouluu sen sairauspoissaolon jälkee minuu ei enää pyydettykään samaan ryhmään niitten kaa. Siitä alko sitten aika pitkä putki jonka aikana söin yksin. Mikä nyt sinällään oli ihan ok, mutta ärsytti ku jenkkiope ravas siellä kyselemässä oonko ok.

En mä viel bunkasainkaan jälkee syöny säännöllisesti kenenkään kanssa, mut se ku joulun jälkeen vaihettiin istumajärjestystä oli mun sen hetkisten unelmien täyttymys. Pääsin istuu Irahan vieree, pois Hisaen vierestä. Sen jälkee söinki sitte enemmän tai vähemmän säännöllisesti samassa porukassa johon kuulu Eri, Iraha, Kiyoe ja Masumi. Joskus tosin tää koodinimi Lautanenki tuli. Kukaan ei tykänny siitä, mut meistä kukaan ei kehannu ajaa sitä poiskaa.

Mutta kumminki, bunkasai oli tärkee käännekohta vaikka meiän luokan tapioka-myymälä oliki aika huonosti valmisteltu. Ainaki sain paljo semmosia tuttuja joiden nimiä en koskaan saanu selville, mut jotka aina jakso moikata mulle käytävässä. :)