Landmark Tower

Maantain menin koulun jälkee vikaa kertaa Kawasakiin leikkimään. :( Perus Stabat, Book Offit ja purit Sinin kaa. Meni aika myöhään, mut nyt on vika kunnon viikko tääl nii aattelin, et hostit ymmärtää. Olin sit koton pikkasen ennen kymmentä, huikkasin "tadaima" (kotona ollaan) ja otousan vastas olkkarista jossa se oli kattoo telkkuu ja totes vaa iha normaalisti (=ei mitenkään negatiivisesti), et meni tänää vähä myöhempään. Mie sit totta kai, et "joo, anteeks".



Yleensä mulle on tämmösin päivin jätetty jotaa ruokaa pyödälle, mut täl kertaa olin kyllä saada slaagin. Oikeesti ihan varmana pysähty sydän hetkeks ja valahin ihan kalpeeks ku näin, et siin pöydäl oliki yakisoba-vermeet oottamas. Yakisoba on semmonen nuudeliruoka, joka tehään pannulla ja se on ainoo ruoka mitä otousan osaa tehä. Ollaan tehty muutaman kerran ja aiemmin kysyin, et osaako se tehä muuta nii se nauro ja sano et "en".

No, tajutteet siis ehkä mun kauhistuksen ku pöydällä oottaa tarvikkeet sitä varten, että tehtäs ja syötäs yhessä ruokaa ku kello on jo kymmenen illalla.
"Etteks te oo syöny..?"
"Ei ku me ootettii sua." (iha hymyillen, ei mitää sarkasmia tai negatiivista)
"O-oikeesti..? Voi ei, anteeks, en mä-" (melkee valmiina purskahtaa itkuun)
"Ei mitää ku ei me kerta oltu sovittu mitää..!"

Ja mä vaan soperran, et sori, en tienny, en tienny..! :'O Se oli ihan varmana hirvein tilanne mitä tääl on tullu eteen. Luulin hetken et oon muka tyriny niin pahasti, et oon unohtan sovitun illallisen. Mut sit tuli okaasanki joka oli jo ollu nukkumas ja ne oli molemmat et ei hätää, ei me oltu mitää sovittu. Ja okaasan oli oikeestaan näreissään pikemminki otousanille ku mulle: "sanoin kyl, et syötäs nyt vaa eka, mut ei ku otousan halus välttämättä oottaa."

Ja mä olin yhä anteekspyytelymoodissa –tosin sanoin kyl, et ne olis voinu soittaa nii oisin tullu aikasemmin. Mut ei siin sit mitää. Laitettii ruokaa vaik kello oli jo paljon ja syötii ja meil oli kivaa. :)

Tiistaina mul oli kaks tuntii japanii Sinin kaa, opettajina Akaoka ja Usui. Akaoka päätti, et koska on mun vika kouluviikko ja vika sen oppitunti nii kierrellään vähä koulus. Mul oli kamera mukana nii mikäs sen parempaa. Käytii kattoo eri luokkii ja sit käytii luokas jos Usuil oli tunti. Eka Akaoka koputteli siihe oveen (se on muute semmosii liukuovii) iha rauhassa ja sitte Usui avaski sen jotwnki ihan heti ja kaikki oli hätkähti ku se oli nii nopee. :D Se vaa whuum..! avas sen ja pisti päänsä esiin sielt niin nopee, et Akaokan kommentti tapaukseen oli et "hui kauhee, melkee suudeltiin". Saatii melkoi naurukohtaus Sinin kaa, oli melko koominen tilanne. :'D

Sit ku meil oli sen jälkee Usuin tunti nii se sitte päätti tietämättään täyttää yhen mun Japani-unelman –eli sen, että pääsen koulun katolle (nää on tasakattosii ja siel on sellaset kaiteetki). Sinne ei vaa saa normaalisti mennä mikä oli alussa aika pettymys, koska haaveilin siellä lounaan syömisestä niin ku kaikki ain animessa tekee. :D



Sitte koulu jälkee iski kriisi ku huomasin et tili ammottaa vaihteeks tyhjyyttään ja lompakos on vaa tonni rahaa. No sil kumminki makso 800 jenin sisäänpääsyn opiskelijoille. Mentii täyttää Sini kaa mun toista unelmaa ja sehän oli tietty käynti Landmark Towerissa. Se on se Japanin korkein rakennus. Tai ehkä pitäs sanoo pilvenpiirtäjä, koska Tokyo Towerki on näköjää korkeempi, mut oon vaa aatellu, et rakennus ku enkuks mulle on sanottu, et "the tallest building in Japan".



Se oli ihan mielettömän hienoa..! Mentii sillee, et oli viel valosaa. Oli suht kirkas päivä, nii näkiki aika hyvin. Tosin jos oltas oltu keskipäivän aikoihi jollo oli tosi lämmintä, nii ties vaikka olis nähny Fujilleki asti. Oltii 69. kerrokses. Tommosest paikasta sitä vasta tajuu miten jättimäinen kaupunkialue tää on. Ku katto sisämaahan päin nii niitä taloja riitti horisontiin asti. Ja sama iha jokases ilmasuunnas paitsi siel mis oli meri. Se on nii valtava, et sitä on hankala käsittää. Ihmiset ja autot ja talotki oli nii pienii sieltä katottuna, mut silti niitä riitti niin pitkälle ku silmä kanto.

Nii ja sinne ei saanu tuua ruokaa, mut arvattii, et niil on karseet kiskurihinnat siel joten tuotii kumminki laukussa ja mentii vessaa syömää. :'D Sitte alkoki jo tulla pimeetä. Se se vasta upeeta oliki. Niin kauan ku on valosaa tämmöin suurkaupunki on loppuen lopuks aika harmaa ylhäältä päin katottuna (vaik on tääl toki puita ja puistoi vaik kuin), mut entäs ku tulee pimeetä..! Nättiä, tosi nättiä. Tuhansii valoja. Ja Minatomirai oli niin upee ylhäältä katottuna. Se on tietty tosi upee muualtaki katottuna pimeellä.



Tänää oli koululla pelkästää terveystarkastukset, nii vaihtarien ei tarvinnu mennä. Mä nukuin sit vahingos puoleen päivään vaik oli tarkotus herätä aamupäiväl, et saisin jotaa aikaseks... No, okaasankaa ei ollu ollu kotona ja se tuli kotii just ku heräilin. Sit tajusin, et en oo viel ilmottautun kirjotuksii nii tein sen. Ja söin kakkuu okaasanin kaa. Sit josku neljän aika lähin Yokohamaa jossa tapasin Camille –surullista kyllä viimestä kertaa. Mentii kirjakauppaan ja Loftii. Loft on mun suosikki krääsäkauppi tääl, tosi se ei oo siitä halvimmasta päästä... :/

Sitte sen pitiki jo lähtee ja seisottii JR:n porteilla halaamassa ja keksimäs koko ajan lisää puhuttavaa ettei tarvi erota. En oo iha hirveesti kertonu Camillest tääl blogis, mut se on mun sielunkumppani tääl. Meil on tosi paljo samoi kiinnostuksen kohteita jne. Oli tosi surullista erota siitä, ku en tiiä yhtään millo oikeesti voidaan tavata seuraavan kerran. Camille sit meni ja vilkutettiin ku mie jäin lippuporttien ulkopuolelle. Se tuntu tosi lopulliselta. :'(

Sit ku tulin kotii nii kuulin, et mun pitää purka kaikki laatikot ja kirjottaa tarkasti ylös mitä niis on, paljo ne painaa ja kui arvokkaita ne on. Oli tosi hauskaa... Mut sain kolme laatikkoo tehtyy. Neljättä e viel, mut se ei oo viel täynnäkää. Et semmosta.

Naurattaa ku Iltalehti julistaa, että "viikonloppuna superhelle!" ja se on sitte +25. :D Tääl on ollu jo pidemmän aikaa, et ainaki se +25 ja se ei oo ees vielä kauhian kuuma...