Läksiäiset

Eilinen oli ihan kauhee päivä. :'( Tai siis silleen.. Meil alko koulu sillä, et koko koulu oli kerääntyneenä saliin ja mun piti pitää puhe... Edellisen kanadavaihtarin aikana oli kans vähä sama, tosi oltii vaaiha normaalisti riveissä istumassa ja se piti hyvin asiallisen puheen enkuks ja japaniks ja siinä se. Mut tää mun oli iha erilainen.

Koitin harjotella sit puhetta junassa. Vaihteeks karsee ilma. Sato vettä, juna oli myöhässä ja bussiki myöhässä. Mut mitäpä tuosta, muaha ne kaikki siellä ootti. ;D Kumminki, ne oliki järjestäytyny sinne ihan eri tavalla ku sillo ku kanadalaine lähti. Joku oppilaskunnan edustaja eka esitteli mut ja sitte joku toine oppilaskunnan edustaja piti puheen ja ojens mulle kukkakimpun. Ja sitte jouduin itte puhuu.

Se oli ihan kauheeta. Puhuin eka suomeks jotaa iha lööperiä, mut heti ku piti alottaa japaniks alko kädet tärisee ja loppua kohden en enää kunnol pystyn pidättelee itkuu. Se oli ihan kauheeta. Ei siis tietenkään siks, että puhuin koko koulun edessä, vaan siks, että on niin surullista lähtee täältä ja surullista pitää tällasta puhetta. Eikä asiaa yhtää auttanu se, että aina ku lause uhkas jäädä kesken kuuluu jostaan "ganbare!" (tsemppiä)

Kaikki taputti kauheesti ja jouduin viel kävelee pois sieltä eestä niitte oppilaitten välistä ja ne jakso taputtaaki niin kauan, että pääsin pois ja opettajat ohjas mut paikalleni.

Sit mul oli vika Yamada-sensein japanin tunti. Juteltii vaa ja sitte se anto mulle jotaa japanilaisii satuja kaks kappaletta. Tokana oli Igawa-sensein vika. Siniki oli täl tunnil ja tehtii semmost Suomi-julistetta. Tosi asiallinen, kirjotettiin Ruotsin kohalle Bakakoku (joku idioottien valtakunta vaikka) ja Viroon osottavaan nuoleen, et "halpaa viinaa". :'D Kolmanten mul ois ollu Ishiin liikantunti, mut olin jo palauttan liikkakuteet nii kysyin, et saanko mennä Sinin japanin tunnille Umemoto-sensein kanssa. Ja sainhan minä. :)

Neljäntenä oli Usuin kemian tunti jol ei tehty oikee mitää, ruokkis ja enkun tunti, jolla ne teki jotaa päätöksiä siitä millä taktiikalla lähetään voittamaan liikuntapäivänä (jollo minä en enää ole paikalla..!). Enkun ope (joka ei ees opeta mulle mitä omaa, oon nukkunu vaik kuin monel sen tunnil, ei olla koskaa mitenkää eristyisesti juteltu, mut se on kyl usein ollu opettajainhuonees sillo ku mul on ollu siel tunti) sit ilmaantu jossaa vaihees mun luokse ja sil oli mulle lahja (jonka se oli valinnu sillä perusteel, et kysy Ishiiltä mistä animesta pidän)..! :O Olin tosi hämilläni, koska en todellakaan odottanu siltä mitää. Mutta ilonen toki. :D



Sitte oli long home room ja mun läksiäiset. :'( Usui oli ostan hirveesti syötävä ja juotavaa ja mun piti julistaa juhlat alkaneeks huutamalla "kanpai!" Ja tietty läikytin Fantaa Usuin pöyälle ku se paperimuki joka mulle tyrkättiin oli niin täynnä. :'D Sitte otettii iha hirveesti kuvii ja tosi moni ylimääränen opettajaki ilmaantu sinne: naapuriluokan Ishii (liikunta), Yamada (liikunta, mut mulle vaa japani), Miyazaki (ennen opetti mulle korutyötä ja japanii, kevätloman jälkee fashion designii), Kinami (mein joku varaluokanvalvoja, alotti vastikään täl koulul), Satou (enkku), Oohori (äidinkieli, tekee mulle kanjikokeita) ja judo-opeki pistäyty. Sen sukunimi on ehkä Takahashi...

Sitte alotettii bingo ja se oli niin mahtavaa vaikken täl kertaa mitään voittanukaan. Jos joku nyt sattuu muistaa, nii voitin sillo ku oli mun tervetuliasjuhlabingo. Mut Usui on niin mahtava ku se on siinä television quiz show –juontaja tilassaan. :D



Sitte ku saatii bingo loppuu oli vuorossa mun lahjat. Tässä vaiheessa se yks tosi ärsyttävä tyttö josta oon joskus maininnuki astu kuvaan... Se kuvittelee jostaa syystä, et ollaan tosi hyvät kaverit. Ja siitä huolimatta se joskus erehty luulee Sinii minuks vaik ei olla kyl kovin saman näkösii. :'D Ja nyt se oli sit tavallistaki ärsyttävämpi. Usuiki oli, et "kuka terästi limuu ku **** on noi outo?!" On oikeesti vaikee kuvailla miten jollaa ihmisellä voi olla niin ärsyttävä olemus... Ilkeetä, mut oisitte samaa mieltä, jos tapaisitte sen. En oikee ymmärrä miks, mut se kimitti tosi oudosti ja sen nauru oli normaaliiki hirveempää tekonauruu...

No siis, kumminki. Sil oli sit joku lahja mulle. Se oli paketis nii olin vaa, et "ööh, kiitti" ja koitin liueta paikalta, mut se halus et avaan sen. Aluks kaikkii nauratti vaa ja Usuiki koitti pelastaa tilannetta olemal, et "joo, avaa! Mitähän siellä on, mitähän siellä on..?!" No mä avaan ja Usui on, että "Se on...–!"

Melkee ootin, että alkaa heinäsirkat sirittää ja tuuli vinkuu ku sellane hiljaisuus laskeutu luokkaan. Tunnelman latistumisen pysty tuntee jo siinä vaiheessa ku se tyttö (koodinimi on muute "lautanen", mut se ei liity mitenkään sen tytön ulkonäköön jos nii kuvittelitte) halus antaa mulle lahjan (iha kivaa sinällään), mut nyt ois kyllä voinu veitsellä leikata sitä vaivautunutta tunnelmaa.

"...Burai Zero senyouki naitomea fureemu!" jatkaa koodinimi Lautanen parin sekunnin hiljaisuuden jälkeen. Ei, en muistanu ulkoa, lunttasin paketin kyljestä. Kyseessähän siis oli mecha (=iso robotti) action figuuri animesta Code Geass. Mikäs siinä, se on hyvä anime... Mut oon joskus keskustellu sen kanssa (kiltti ku olen) ja oon kyllä ihan varmana sanonu, et en oo kiinnostunu mechoista... Ja täällä ne on vähä niinku tosi nörttien juttu. En oikee tiiä nolasko se ittensä vai mut pahemmin. :'D Ittensä toivottavasti. Tää nyt kuulostaa taas tosi julmalta, mut se tilanne oli ihan mielettömän kiusallinen..!

No, onneks on Usui joka pelasti ja hääs Lautasen pois ja sitte Narita ja sen kaverit anto mulle piirrustuksia ja sitte sain opettajiltaki lahjan. Seki oli paketoitu ja jouduin avaa sen ja se oli yukata..! :D Miyazaki-sensei oli tehny sen. Sitte tietty jouduin pukee sen ja musta otettiin kuvia ja kaikki sano, et oon tosi kawaii. Siihe asti oli tot lautasvälikohtausta lukuunottamatta tosi kivaa. Mut sit yhtäkkii kaikki kattoki mua ja Usui oli, et "Suvi, muutama sana, kiitos!"

Kaikki oli hiljaa, katto mua ja ootti ja aloin vaa sopertaa et kiitos ihan hirveesti ja mul on ollu tosi kivaa ja en taho mennä Suomeen vielä ja sitte itkinki jo ja kaikki alko huutaa et "nenäliina, onko jollaa nenäliinaa?" Mut olin tosi ilonen ku huomasin, et en ollu ainoo joka itki. Halattii Naritan kaa ja seki itki vaik ei olla ees koskaa oltu leikkiis missää, puhutaa vaa koulussa vaik enne asuttii samas kerrostaloski. Otettii viel kuva koko luokasta ja sitte ku koulu loppu nii viel joitteki kaa kuvia. Ja puhuin Usuin kaa siitä ku tuun viel maanantain käymää. Ja sit se sano, et oon ollu tosi kiva vaihtari ja et, ei, ei, ei jatketa tätä viel, hyvästellää manantaina tai muute aletaa itkee nyt.

Ai nii ja Akaoka oli aiemmin päiväl ollu opettajanhuonees tosi salamyhkänen ja sanonu, et haluu jutella mun kaa koulun jälkeen jostaa. Ja ku kysyin, et mistä nii se vaa nyhti vaatteitaan ja oli et "hyss". No, menin sit sen kaa johku kokoushuoneeseen ja se pudotti aika ikävän pommin. :( Nimittäin se on itte joku aika korkeearvonen henkilö koulul ja ne ois halunnu niitte vapaaehtosopettajien kaa antaa mulle koulupuvun, mut se oli viel joutun kysyy kumminki rehtorilta. Ja reksi oli tietty sanonu, että ei. :'( Mut oli sil hyviäki uutisia, mut lupasin sille, etten kerro kellee.



Sitte venailtii Chinamin kaa, et Eri, Miho ja Sini jotka oli kadonnu johonki tulis takas, että voitas mennä viel Tressaa ottaa vika puri. Siin ootellessa Akaoka halus sitte Usuille kertoo samat ku mulle ja neki lukittautu sinne kokoushuoneeseen. Vähän ajan päästä sit kantautu kauhee "eeeeeh?!?" sinne käytävään, mut en sitte tiiä oliko se Usuin reaktio niihi hyviin vai huonoihi uutisiin. :D Jos se nyt ees kerto niit hyvii sille...

Mentii Tressaan, otettiin puria. Sitte meninki Mihon kaa yhtä matkaa Shinyokohamalle ja tuntu melkee ku olisin menny ajassa taakse päin. Oli jotenki niin nostalgista kävellä Shinyokohamal ja mennä sil junalla jolla menin ekat seittemän kuukautta tääl. Eli siis menin Nakayamalle tapaa Senzakeja. :)



Tuntu iha ku mitää Muratoja ei ois ollukaa ja oisin aina ollu niil vaik niil on jo uus vaihtariki (joka ei kyl ollu paikalla). Mama tuli hakee mut asemalta (niil oli uus auto) ja Hana ja Yume oli kauheen ilosii ku mie tulin. Ja papaki, jonka ei ees ollu kai tarkotus tulla viel, tuli Osakasta ysiks tänne, että se tapas miut. <3 Oli ihan hirvee ihanaa olla niitten kanssa. Ja Youkoki oli jotenki kiva, yleensä se oli niin nuiva minuu kohtaan. Valvottii kahteen, katottii valokuvia, juteltii ja vaik minuu väsytti ihan kauheesti en ois halunnu käyä nukkuu ettei huominen tulis. Mut tulihan se. Tehtii pizzaa, otettii valokuvia ja sitte ne toi mut autolla tänne Muratoille asti.

Taas oli yhet hyvästit. Kiitin niitä ja muistin sanoo "ittekimasu" niin ku Aino fiksusti sano, sen sijaan, että oisin sanonu "sayounara". Ittekimasu sanotaan sillo ku lähetään, mutta tiedetää, että tullaan takas.

Ja nyt mua itkettää taas.

Tää on jo pitkä teksti. Jatkan huomenna. Jos jaksan.