"Hermoromahdus -vaan ei minun" sekä muita sattumuksia ja mietteitä kuluneelta viikolta

"Hermoromahdus -vaan ei minun" sekä muita sattumuksia ja mietteitä kuluneelta viikolta

Oho, tulipas pitkä otsikko... Oon nyt ollu taas vähä laiska, enkä kirjottanu, jote tulee taas pitkät löpinät. :P Että niitä poppareita kehiin jälleen.

Koeviikkohan siis alkoi viimeviikon keskiviikkona ja päättyi maanantaina. Minulla oli kanjikokeet perjantaina ja maanantaina. Torstaina sain taas viettää aikaa jonku opettajan kanssa ja koitin opetella kirjottamaan kanjeja nätisti. Ei ollu ku se yks tunti, joten menin sitte joskus yhen aikaa jo varmaa maman kanssa jonku sen kaverin luo lounaalle. Tai no seil oli useampiki sen kaveri ja voitte uskoa juttua niillä riitti. :D Minul oli onneks omaa viihdykettä mukana, muute oisin kyllä kuollu tylsyyteen niitte lähemmäs kuuden tunnin aikana jotka siellä oltii. Harjottelin siis jälleen kirjottamaan nättejä kanjeja. Ruokana oli jotaa oikee perinteistä japanilaista nii mulle ostettii omat safkat konbinista. xD



Perjantaina oli sitte miun eka kanjikoe. Se oli aika helppo (sain siitä 94 pistettä). Tein vaa tosi hölmön virheen jostaa syystä ja en yhtää ymmärrä mite oon voinu ees tehä sen. :'D Kirjotin kanjille 木 "ki" eli puu ääntämykseks jostaa syystä kanjin 水 "mizu" eli vesi ääntämyksen. Kyllä hävettää...

Illalla mentii sitte maman kanssa sinne pikkujoulujen tapasii (ei ollukaa viikon päästä vaa samalla viikolla). En tiiä sitte mitä tekemistä sillä oli papan kanssa vai käsitinkö vaan väärin ja se käytti papaa esimerkkinä siitä miten noita yleensä vietetään. Noh, myö oltii neljästää taas eri kaverien kaa semmosessa perinteisessä japanilaisessa ravintolassa jossa istuttii tyynyilla lattialla. Pöyät näytti matalilta, mutta oikeesti pöyän alla oliki kuoppa ja siinä pysty istuu iha normaalisti. ;) Se oli iha sivistynyttä menoa se nelituntinen. Oli vaan kolme "mehu"tuopin ja kahen vihreen teen jälkee rakko aika hajoomispisteessä. :'D Tunnelmaa hieman kieltämättä pilas se, etä perinteisessä japanilaisessa ravintolassa soi samat joulurallatukset ku joka ikisesä kaupassa tällä hetkellä. Loppuajasta olin taas vähä tylsistyny ku siinä vaiheessa ne ei enää jaksanu puhuu miun kaa vaa räpätti vaa keskenää. Harmitti, etten nähny tällä kertaa Kuroshitsuja suoranu ku host-sisko tuli kotiin ja katto jotaa. :/ Se ei taia tykätä miusta... Mamaki huomannu. Torstaina ku yks niistä sen kavereista kysy että onko Yoko sulle kiltti nii ennen ku ehin vastata mitää poliittisesti korrektia nii mama sanoki että "ei oo, Suvi parka".



Host-siskosta puheen ollen... Se on jotain niin hirveetä ku se tulee kotii. Siis 24-vuotias ja ette usko mikä ääni siitä lähtee ku se kirkuu ja lässyyttää niille koirille. Kiristelen hampaita jo pelkästä ajatuksesta. Jos huoneen ovi sattuu olee kiinni sillo ku se tulee nii hautaan pään johonki ja hoen mielessäni että "shut up!". Se on vaan jotaa niin kertakaikkisen sietämätöntä ja kauheeta. *inhon väristys* Mamaki lässyttää niille, mut se on sentää vielä siedettävyyden rajoissa. Kyllä mieki kotona lässytin Nerille, mutta nää on kyllä niin lässytys potenssiin sata... Ai nii ja arvasin oikein: mama rakastaa pukee niitä koiria. Näil kaks laatikkoa vaatteita niille.

Lauantaina eli itsenäisyyspäivänä kävin Asakusassa (kaupunginosa Tokiossa, tunnettu temppeleistä) suomalaisen vaihtarin kanssa ja tutustuin sitte hänen kahteen vaihtarikaveriinsaki. Joista muute toine on miun naapurikoulussa. :O Pitää mennä leikkimään (japanilaiset sanoo, että mennään leikkimään jos mennään johonki ja sitä käyttää aikuisetki) joskus yhessä koulun jälkee. :) Sitte paluumatkalla hengattii Katjan kaa vähä aikaa Shibuyassa (semmoin joku muodikas kaupunginosa jossa on paljo kauppoja ja klubeja ja maailman vilkkain tienylityspaikka). Itsenäisyyspäivän kunniaksi söin salmiakkia, iskin suomenlippucoctailtikun kukkaruukkuun ja näytin mamalle kuvia edellisvuotisesta itsenäisyyspäivän vastaanotosta.



Ai nii ja rikoin saappani koron siellä Asakusassa ku astuin jotenki huonosti. :'( Mut onneks mama kävelytti miun koirien kaa Kamoille jolleki halvalle suutarille ja sain sen korjattuu. Se miekkonen nauro kauheesti ku maksoin 10 000 jenin setelil ku minul ei ollu pienempää ku just olin nostanu rahaa enemmän ku aattelin ostaa vähä niit joululahjojaki (jotka tällä menolla tulee perille vasta joulun jälkee.n..). :D

Maanantain kanjikoe oli iha tyhmä. :/ Sainki siitä "vaan" 82 pistettä. Siin oli iha outoi juttui ja semmosii elukkakanjei joita en oo koskaa opetellu ku niitä ei oo varsinaisesti opetettu siin kirjassa jota käytän. Ne on vaa ollu jossaa extraosios. No jaa... Koulun jälkee kävin sen lauantaisen Katjan kanssa LaLaportilla purikurassa. Purikura on kivaa. Voisin tehä sitä vaik kuin jos joku tekis miun kaa. Tämmösiä tuli: 1, 2, 3
Huomatkaa, miten yhessä näkyy hyvin minun koulupuku!

Sitte ku olin jo lähössä kotii nii Nakayaman asemalla joku keski-ikänen sai jonku ihme kohtauksen. Se vaa alko huutaa ja polkee jalkaa iha yhtäkkiä. Se oli varmaa joku hermoromahus. Se vaa huus semmosel itkusel äänel et "kimochi warui!" Sit on vähä hankala suomentaa, mut warui on huono. Ja sitte kimochi on jonkilainen tunne tai tuntemus. Mut tollee voi sanoo vaikka jos näkee jotaa ällöttävää. Mut ton naisen tapauksessa se varmaa meinas, että se ei vaa enää jaksa. Mie muute näin koulussa kerra vähä samantyylisen jutun. Tulin kouluu ja sitte siin lokeroil istu joku tyttö maassa ja itki ja siin oli jotaa sen kavereita ja joku opettaja kans. Sitte se opettaja koitti saaha sen ylös ja viiä terkalle, mut ei se tyttö pystyny ees kävelee. Sil ei vaa kertakaikkiaa jalat kantanu ja se vaa itki. En kyllä yhtään ihmettele tässä yhteiskunnassa jos jossaa välissä vaa napsahtaa että nyt ei kerta kaikkiaan enää jaksa.

Josta voinki hyvin palata tän samasen maanantain aamuun, koska sillo juna pysähty vartiks Kozukuelle (joka on yks asema ennen Shin-Yokohamaa) koska Ooguchilla (pari asemaa Shin-Yokohaman jälkeen) oli juna pysähtyneenä. Olin muutenki jo vähä myöhässä, mutta tän takii myöhästyin miun normaalistaki bussista ja jos minuutinki myöhemmi oisin sinne pysäkille kerenny nii oisin missannu seuraavanki enkä olis ehtiny kokeesee. Oisin kyllä varmaa voinu tehä sen toisella koetunnilla, mutta... No, sen sijaan tylsistyin sen toisen tunnin kämäsessä tietokoneluokassa jenkkiopen ja kanadalaisen kanssa.

Ja mitenkä tuo liittyy siihen, että en ihmettele hermoromahduksia? No, Japanissa kun ollaan, niin ensimmäinen asia mikä mieleen tulee kun juna pysähtyy on että jaahas, piti sitten jonku taas hypätä raiteille just nyt. En todellakaan tiiä oliko tää nyt tämänkertane syy vai menikö juna rikki tai jotain, mutta noita kuulemma tapahtuu paljon täällä.

Tänää kävin maman kaa ruokaostoksil ja paluumatkal oli iha pakko mennä jotaa kiertotietä ku siel oli nii hienoi jouluvaloi. Japanilainen käsitys hienoista jouluvaloistahan siis on että niitä on mahollisimman paljon, paljo eri värejä, söpöjä härpäkkeitä ja että ne vilkkuu. Ei oikein miun suomalaiseen mieleen, joka sanoo että "yksinkertainen on kaunista". :'D