Väärinkäsitys

Nyt olen sitten lopullisesti muuttanut Abeilta pois. Kanamea tulee ikävä ja muutenki Abet oli tosi kivoja ja rentoja. Mut tykkään olla täällä Senzakeillaki. Jotenki täällä on paljo vapautuneempi olo ja sellain "saa olla oma itsensä" -fiilis. Tai sitte johtuu vaan siitä, että pystyn nyt ilmasemaan itteäni paremmin japaniks. Joka tapauksessa Abejen kanssa oli hankala puhua japania ku ne puhu niin hyvin enkkua, että enkulla oli helpompi saada aikaan keskusteluja.

Kumminki, sunnuntaina siis menin vielä Abeille ku Senzaki mama lähti johonkin ja se isähän on Osakassa töissä, joten ei ollu muutenkaan kotona. Host-sisko Yoko ois kyl vissii ollu paikalla, mut se lähtee ain aikasi töihi ja tulee myöhää illalla takas. En oikee osaa sanoa siitä tytöstä mitään. Jotenki sellanen olo, ettei se kauheesti pidä minusta. :/ Tai ainakaan yleisesti ottaen siitä, että talossa on joku ylimääräinen. En tiiä...jotenki on jääny semmonen olo, että se suhtautus minuun jotenki vihamielisesti tai ainaki välinpitämättömästi. No, mama on kumminkin kiva ja sen kanssa mie eniten aikaa vietän. :)

Eli siis, sunnuntai: menin Abelle joskus kello kahen aikaan ja sitte jo puol neljältä kävi köpelösti. Kerroinki viimeks, miten minul oli ollu kylki kipeenä ku oon yskiny nii paljo. No, leikin sitte Kanamen kanssa ja olin vähä huonossa asennossa ku alko yskittää ja voi ette usko miten alko sattua..! Koski niin hirveesti sen jälkeen, etten meinannu päästä sängystä ylös enää ku kerran pääsin siihe makaamaan. Pelkäsin iha tosi, et kohta ilmestyy kylkeen mustelma ja oisin halunnu mennä lääkärille, mut Abet oli et eikä, se on nii taihen ku pitäs ambulanssi soittaa ku on sunnuntai ja klinikat on kiinni. Että nii mie sitte vaa makasin sängyssä koko loppupäivän ja aika pitkälti maanantainki. Sattu vaa niin paljo kylkeen aina ku liikku, etten voinu oikee tehä mitää. Kävin kyl sit samasella lääkärillä ku perjantainaki (papa-sanin äiti vei), mut ei se ees tutkin minuu ku "ei siinä perjantain röntgenissä mitää vikaa ollu, että lepää vaa, kyllä se siitä ajan kanssa". Ja mie koitin huonolla japanilla sitte jotenki esittää eriävän mielipiteeni, että miun lihas saattaa olla revähtäny tai jotaa. Mut ei, laskuttivat melkee 2000 jeniä siitä, että lepää ja ite jouduin kysyy että no kumpi on parempi lämmin vai kylmä? Mut sainpaha lohdutukseksi jätskiä papa-sanin äidiltä. Yskäki "laantu" ku oli pakko olla yskimättä ku se olis sattunu nii kauheesti.

Tiistaina menin sitte normisti kouluun. Kylkeen kyllä sattu edelleen. :/ No, sitte aika piakkoin kouluun saapumisen jälkee tulee viestiä papa-sanilta, että nii, siehä meet sitte tänää takas sinne Senzakille... Ja mie olen tietysti hyvin hämmentynyt, että mitä ihmettä, eikös tähän mennessä olla koko ajan puhuttu keskiviikosta? :O No, ei muuta ku monta anteeksipyyntöä ja että, sori, käsitin väärin ja tuun hakee kamani heti koulun jälkee. Ja sitte loppuki akku puhelimesta. Näitte japanilaisten puhelimien akut on iha surkeita, kestää ehkä kolme päivää ja päivän jos sitä puhelinta käyttää. >.<

Olin vieläpä sopinu sen perjantaisen pojan kanssa, että tapaan sen koulun jälkee. :P No, Eri tekstas sille et ei käykää tänää. SItte ku pääsin kauheella vauhilla takas nii eikös mama-san ooki, et etkö lukenu viestii? Kyl sie kumminki meet sinne Senzakeille vast huomenna. :D No enpä lukenu ku akku loppu.

Keskiviikkoaamuna, eli eilen sitte raahasin muutaman päivän kamani kouluun ja palasin tänne Senzakeille. :) Nii ja vaihoin sen tapaamisen tälle päivälle. Se oli iha ok tyyppi. Aattelin et se on varmaa joku nörtti pätkä se Mizukami-kun. Mut oli se minuu sentin pari pidempi. Ja jostaa syystä koulussa porukat ties, että tapaan sen.
"Tsemppiä Suvi!"
"Täh..?"
"No siehä tapaat tänää jonku pojan."
O___o "Eee...ai nii joo, niin tapaan."
"Joo, tsemppiä..!" *kihikihi*
"Ei ne oo mitkään treffit." -____-;;
Tosin tää poikaki piti niitä treffeinä vielä tiistaina, jollo huomautin sille, että nää ei sitte oo mitkää treffit vaan iha tutustumismielessä voidaan kyllä minun puolesta tavata (koska japanilaisista nyt ei koskaan tiedä). Koska minähän en lähe treffeille siinä mielessä tyypin kanssa jota en oo koskaan edes nähny. :P Mut haluun kyl japanilaisii poikii kavereiks, kaikki on sanonu, et no paljo normaalimpii ku tytöt. Ja sen kyllä uskon. Miun on iha tosi useasti muistutettava itteeni, et oon tääl lukion ekalla, enkä suinkaan ala-asteen vikalla. Nää ihan tosi käyttäytyy sillee. Kiljuu ja kirkuu ja huutaa ja kikattaa ja hakee opettajien huomiota samalla tavalla ku jossaa ala-asteella.

Oon muute huomannu, että on ainaki kaksi asiaa, jotka japanilaiset (tytöt ainakin) haluaa aina tietää:
1. Onko sulla poikaystävää?
2. Mistä ruoasta tykkäät?

Mutta siis, se oli ihan asiallisen olone tyyppi tämä Mizukami-kun. Ei nörtti, eikä pätkä, mutta hyvin japanilainen. Jos vähänki yskäsin nii heti tulee "ootko kunnossa?" ja muutenki: "onks noi sun sukat nyt varmasti ok?" (ku ne valu koko ajan ja jouduin pysähtelee ja vetää niit ylös :( hazukashii..!), "eihä sul oo kylmä?", "sori ku puhun vaikeita" jne. Erityisen huolissaan se oli siitä, että voinko varmasti mennä yksin kotio ku on jo pimeetä ja oon tyttö. Haloo, meen joka päivä yksin kotii. :D

Juna oli kyllä jostaa syystä myöhässä... En tiiä miks, ekana tietty tuli mieleen että pitää niitten ihmisten nyt sitte muitaki ihmisiä häiritä itsemurhaa tehdessään. >___> Nii ja Päivi soitti minulle, oli hienoo puhuu suomee vaikka vastaha mie lauantaina puhuin. :D Huomen koulun jälkee Erin kaa shoppailee. Jee, alan saada vihdoin kavereita. ^^ Tänääki oikeesti juttelin ihmisten kanssa liikkatunnilla. :D Näytän iha juntilta niis liikkakuteis, mut nyt ku aloin käyttää siin pääl pitkähihasta niinku muutki ku alkaa olla viileetä nii näytänki iha normaalilta suomalaiselta lenkkeilijältä.