Bunkasai, osa 2 / uusi host-perhe

Ei, en ole vielä muuttanut, asun yhä Abeilla.

Elikkäs, maanantai oli bunkasain toinen päivä. Hyvin saman kaltainen ku ekaki. Tanssiesityksiä pitkin päivää, tosi oli vähä pilvistä ja koleeta. Mulla oli tapioka-vuoro, elikkäs lähinnä se meinas sitä, että kahen tunnin vuoro ja laitoin vaa mukeihi kansia ja pillejä. :P Tosi meiltä loppu tapioka keske, joten loppuaika myytii vaa ei oota ja suljettii putiikkimme. Sitte ku olin just lähössä tutkimaan mitä missäkin tapahtuu nii portaissa tuliki papa-san ja Kame-chan vastaa. Ne olis tullu ostaa tapiokaa. Mut mentii sitte kiertelee yhessä kouluu ja Kame-chan kävi kaikis lasten pisteissä. Ja oli ihan kauhuissaa ku jouduttii ohittaa kummitustalo.

Kummitustalo oliki muute ehdottomasti kaikkein hienoin juttu mitä siel oli. :D Kävin siel kahesti. Koko luokka oli vuorattu sanomalehtisilpulla ja oli ihan pimeetä. Siel oli pahviseinät ja sellain "sokkelo" jossa mentii. Iha ekana ku sinne meni oli vastassa televisio jossa pelkää lumisadetta. Meil oli vaa iha miniminimaalinen taskulamppu. Ja taustalla soi Chakusin ari (One Missed Call/ Yksi puhelu tullut)-nimisestä kauhuleffasta tuttu kännykän soittari. Sitte ku käännyttiin ja päästii päähän asti nii oliki vaa seinä vastassa ja äkkii siin lattial vaa oliki joku valkosis vaatteissa ja pitkät hiukset naamalla (vähä ku Kaunan nainen) ja se sitte ohjeisti meitä ryömimää jonku matkaa semmosta käytävää. Matka jatku taas kävellen ja sillo alko kuuluu kauhee pauke ympärillä olevista pahviseinistä ja jostaa seinästä tunki jonku käsi ja pulpetin takana istu joku samannäköin ku se edellinen tyyppi. Melkee oltii jo päästy uloskäynnille nii jouduttii ohittaa taas samannäköin tyyppi joka istu lattialla. Sitte ku oltii noin käytävän puolessa välissä nii se alkoki ryömii vauhilla kohti ja mongertaa et "odottaaka"..!" ja koitti tarttuu meihi. Se oli tosi hieno, nii se ansaitsi tämmösen yksityiskohtaisen selityksen. :D

Sitte ku kaikki vierailijat oli häipyny vähä siivoiltiin ja mentii salii jossa oli viel opettajien esityksiä. Ja ne oli kuulkaa suoraan sanottuna mahtavia ku opettajat tanssi. :D Voi sitä harmin määrää ku tajusin, etten saanu sitä kaikkein parasta tanssia nauhalle vaikka luulin saaneeni. Usui-sensei (minun ope!) oli melkee kaikissa keskipisteenä ja se toimi muutenki koko bunkasain ajan melkee koko ajan jonaa juontajana. TV:ssä sen miehen pitäs olla eikä koulussa. :D Mut tietty hyvä, että tommosia ihmisiä on kouluissaki, opiskelu ois paljo tylsempää ilman. Kumminki, se nimenomainen tanssi oli tosi hauska, sisälsi paaaaaljon fan-serviceä Usui-senseiltä (mikä tietysti aiheutti melkoisen myräkän yleisössä) ja yks opettaja niistä iha oikeesti lauloki.

Koko bunkasai sitte päättyki siihe, että opettajien muodostama kuoro laulu koulun laulua johon sitte opilaatkin yhty (toiset enemmän, toisen vähemmän innokkaasti). Se vielä on lisättävä, että kyllä ottaa kaaliin ku käytin kaksi kokonaista koulupäivää ja yliaikaakin sen saamarin Suomi-paneelin tekoon eikä sitä sitte ees laitettu mihinkää esille..! >.<



Siinä vaiheesa olikin sitten jo ilta ja pimeetä. Soitin Senzaki-sanille, että ok, ny lopu koulu ja lähen tulee, Shin-Yokohamalla soitin uusiks. Jäin pois yhtä asemaa myöhemmin ja tapasin sitte eka kertaa tulevan host-äitini ja Hanan (hana=kukka (tai nenä)), toisen perheen koirista. Autossa odotti tuleva host-isäni ja Yume (yume=uni, unelma), toinen koira. Uusi host-perheeni asustaa manshonissa (selitin näistä kerrostaloista aiemmin). Se on kumminki eka kerros nii niillä on vähä (ja vähän siis todellakin tarkottaa vähä) pihaaki. Ei se asunto kuminkaa mikää pieni oo, varmaa samaa luokkaa ku tää mun nykysten hostien omakotitalo. Mut se oikeestaa tuntu jotenki paljo avarammalta ku tää.

Minul on siellä oma vaaleanpunanen pieni huone. Pienempi ku tämä nykysillä oleva huone, mutta tää onki tosi iso, varmaa isompi ku kotopuolessa oleva. Mutta tää nyt onki jonkilainen työhuone kai...

Jossain välissä iltaa myös hostien molemmat tyttäret saapuivat. Vanhempi, joka ei enää asu kotona, mutta tuli käymään on itseasiassa saman ikänen ku mama-san. :D Se on reppumatkaaja ja kiertäny maailman kahesti. :O Käyny Suomessaki ja esitteli mulle sieltä saamiaan pinssejä (ja Tekesin mainoskynä..!). Sen nuoremman kansa en oikee jutellu, se vaa meni suoraa koneelle ja sitte nukkumaa. Mut se kuulemma menee aikasi töihi ja palaa aina myöhää illalla. Mie näytin niille vähä kuvia mitä minul on Kuvaboxissa Suomesta ja menin sitte iteki nukkumaan. Tuleva host-isäni työskentelee Osakassa ja lähti sinne sitte joskus viideltä aamulla (jollo minä vielä autuaasti nukuin) ja tulee takasin kahen viikon päästä.

Mie heräilin joskus kymmenen aikoihin ja siinä vaiheessa paikalle oliki saapunu uuden host-äitini kaksi ystävää ja oppilasta. Uus host-äiti nimittäin on joku kotileipuriopettaja. Oikein diplomit ja kaikki seinällä. :D Oikee mukavia rouvia. Leivottii yhessä leipiä ja syötii lounasta. Sain niiltä lempinimen: Su-chan. Niistä Suvi oli liian vaikee. :P

Anyway, sitte kävelin joenvarttaa Kamoille saakkaa, hain pyöräni pyöräparkista ja täällä sitä taas ollaan Abeilla. Mutta nyt ootan muuttoa innolla. ^^ Oon erittäin ylpeä itsestäni, koska puhuin näitte kaa oikeestaa pelkästää japania ja silti pystyttii keskustelemaan monista asioista. Siis ette kuulkaa usko mite vaikee iskän työtä on selittää ees enkuks nii saati sitte japaniks. Tai sitä mite China Center toimii. Mut ainaki ne sai jonkinlaisen kuvan ehkä. :D Ilmeisesti se isä ja tyttäret osais enkkua, mutta ei tullu puhuttua.

Ja nii, oon pitkää meinannu mainita tän, mut en oo vissii muistanu. Nää Abet on oikee kunnon ikeaperhe. Kaikki näillä on Ikeasta ku täs lähel on Ikea.