Karjalanpiirakoita

Host-äiti on innokas leipuri, se tekee jotaa leipiä ja leivoksia päivittäin. Sen lisäks se opettaa leipomista ja tääl käy sitte ain jotaa porukkaa joitten kaa se leipoo yhessä. Eile kävi semmonen äiti ja tytär Yuki. Tää Yuki on mun ikänen ja PITKÄ..! :O Yli 170cm. Ei se nyt Suomes olis nii ihmeellistä, mut tääl Japanissa suurin osa on jotaa 160cm pintaan.

Noh, myö sitten leivottiin. Ja mitä -no karjalanpiirakoita! :D

Nää oli eka vähän epäileväisiä, että riisiä leivän sisässä, mutta ne tykkäs tosi kovasti ja se Yukin äiti oli heti et näithä ois hyvä laittaa bentouhun (bentou on eväslaatikko). Mut se Yuki laitto omaansa soijakastiketta ja ne mietti et joo, pippuria ja basilikaa ja juustoa ja ties mitä... >___>

Sen Yukin koulu on aika lähel miun koulua ja ku ne kuuli et oon Hakuhousta nii ne oli että "Hakuhousta..? Nehä on aika...värikästä porukkaa...."

No, mie kyl tiesinki jo, et miun koulun maine ei oo mikää maailman paras. :D Yuki sano, et hakuhoulaiset on pelottavia. Ja huonotapasia (mitä ne kyllä onkin vähä, Rachaelki täl viikol käski matikanopee puhuu kovempaa jos sen mielestä muut ei kuule opetusta Rachaelin puheen yli), syövät raamenia bussissa, käärivät hameet nii miniks ku mahollista, meikkaavat jne. Ja ohan ne miun koulutoverit kyllä tommosii. Ja kauheen äänekkäitä ja lapsellisii. :P Joka taas johtuu kuulemma siitä, ett miun koulu on täynnä gyaruja.

Saatan saaha tosta Yukista kaverin, mikä on kivaa. :) Se sano, et vois ottaa miut mukaa johonki sen kavereitten kaa talvilomal. En oikee oo varma millo talviloma alkaa, mut kai ens viikol..? Meil on taas kokeita keskiviikosta alkaen. Nii ja mama sano,et voitas mennä ens viikonloppun onseniin (onsen = kuumalähde) Hakoneen. :D

Huomaattehan, että olen lisännyt teksteihin kuvia? :D

"Volunteer" no senseitachi

Tänään oli hyvä päivä huolimatta siitä, että illemmalla särki vähän päätä ja vietin tunnin LaLaportin klinikan odotushuoneessa, koska yskä ei ole lähtenyt ja maman mielestä oli hankittava lisää lääkkeitä. :P

Mulla alko eilen japanin tunnit..! Oon aika yllättynyt, että Usui-sensei sai oikeesti jotain aikaseks mulle. :D Mitsuhashi-san (aluevalvojani) soitti sille joskus ennen tota Disneyland-reissua koska sen mielestä jonkun on ehdottomasti opetettava miulle japania ku en sen mielestä osaa tarpeeks hyvin nähden siihen kauan oon täällä ollu.

Noh, Usui-sensei on nyt sitten hommanut joukon vapaaehtoisia opettajia opettamaan minua. :D Eka olin aika kauhuissani ku se ehotti kaheksaa tuntia viikossa (päädyttiin siihen tulokseen, että viikossa on ainaki kaheksan tuntia joilla en oikee tajua mitään), mutta nyt harmittaa, että sanoin et se vaikuttaa vähä liialta. No, kuus tuntia viikossaki on aika hyvä. :D Tänään oli neljä tuntia. Tehään sillee, että oon aina viikosta puolilla äikän (=japani) tunneilla ja puolet omilla tunneillani ja joka toinen viikko vaihtelee mitkä tuntipaikat.

Eilen minua opetti Yamada-sensei (joku tanssiopettaja, nuori nainen). Anpanman hiraganakortteja. :D Ja tähän väliin on sanottava, että inhoan Anpanmania. Se on semmonen lastensankari. Siinä ohjelmassa melkee kaikki on jotaa ruokia, tää päähenkilö itse joku makea leipä. Anyway, Yamada-sensei oli tosi kiinnostunu Suomesta. Sen veli oli ollu Suomessa häämatkalla ja kolme ainaki sen lähisuvussa harrastaa jääkiekkoa. Sil oli oikee Suomen maajoukkueen paita. :D

Tänää minua opetti sitte viis eri opettajaa. Ensimmäinesä oli Horie-sensei niminen miekkonen, joka kerää jotaa lentokonekortteja (?) ja oli tosi kiinnostunu Suomen opetusjärjestelmästä (se sano ostaneensa oikee jotaa siihe liittyviä kirjoja joskus). Seuraavana oli Akaoka-sensei (miun enkun suullisen opettaja, tosi kiva suht nuori mies) ja Satou-sensei (joku yhteiskuntaopin tapasen opettaja, joka on myös miun ns. tukihenkilö, koska kuuluu johonki international ryhmää mein koulussa). Varsinki näitte kahen kaa oli iha mielettömän kivaa. :D Olin iha suu messingillä koko sen jälkeisen ruokkiksen. Satou oli kans tosi kiinnostunu Suomesta ja fanittaa Kamome shokudou (Ruokala Lokki) nimistä elokuvaa. Sitte se halus, että opetan sille samoi suomifraasei joita siin elokuvassa oli ja Akaoka-sensei opetti minuu sanoo kansaibeniks (Kansai nimisen alueen murre, sitä pidetään tosi hauskana murteena) terve (maido! ja siihen kuuluu kuulemma olennaisena osana käden nostaminen kyynärpäästä asti) ja uhkas tervehtii minuu ens kerralla joko sillee tai sitte sanomalla moi koska opetin niitä tervehtimään suomeks. :D Mut enpä oikeesti muista millo oon nauranu niin paljo yhen tunnin aikana!

Sitte minuu opetti Igawa-sensei, hänkin jonkin sortin yhteiskuntaopin tapasen opettaja kai. Senki kaa oli tosi kivaa. Se kerto miulle japanilaisesta uudesta vuodesta vähä ja sitte puhuttii animesta ja tietokoneista (se on semmoin nuori nainen joka ite tykkää animesta ja tietokoneista) ja minul oli vaikeuksii sanoo shitsuji. Koittakaa ite sanoo toi ääneen! Japanin j on ku enkun sanassa jam ja tossa tota u:ta ei yleensä lausuta juurikaan. Toine kammotus on shichiji, jota valitettavasti tarvii useammin ku sanaa hovimestari, koska se meinaa kello seitsemää. :/

Sitte viimisenä oliki Usui-sensei. Sen kaa vaa juteltii ja sovittii mitä tehään miun ens viikon kokeitten suhteen ku näil on koeviikko (terveystieto, matikka, äikkä, enkku ja joku kirjallinen tietsikkajuttu). Päädyttii ilokseni siihe, etten tee mitään noista vaan ne tekee miulle kolmiosasen kanjikokeen sen pohjalta mitä oon nyt opiskellu omasta kirjastani ja teen sen niitten kolmen koepäivän aikana. ^___^ Oon tosi innoissani tästä. Nii ja jotenki päädyttii puhumaan yllätys yllätys, japanilaisten lempiaiheesta eli ruoasta ja sitä kautta salmiakista ja koska äitiltä tuli salmiakkia eilen nii lupasin tarjota sille huomenna, mut varotin kyllä ennakkoon. :D

Eli kaiken kaikkiaan mulla oli ihan mielettömän kivat neljä tuntia. :D Jäi tosi hyvä fiilis päälle ja ootan innolla perjantaita jollo mulla pitäs olla taas kolme tuntia. ^^ Nii ja ens viikon jälkee taitaa alkaa joku talviloma..? O__o

Nii ja ostettii mulle omat tohvelit tänää. :D

Oon tääl Japanissa oloni aikana törmänny jo vaik kuin moneen hyvään artistiin/kappaleeseen. Harmi vaan, että kaikki ystäväni haluavat kuunnella vaan musiikkia jonka sanoja ymmärtävät. :P Ei, en tarkota pelkästään sua (henkilö itse tietää tämän olevan hänelle suunnattu). En minäkään näistä lauluista mitään tajua. Saati niistä muutamista espanjan, saksan, venäjän, arabian, ranskan, italian, hindin ja kiinan kielisistä lauluista joita myös kuuntelen. >___>

Tokyo Tower

Tänään oli taas vaihteeksi jonkin sortin kansallinen vapaapäivä joten vuorossa oli Tokyo Tower. :D Harmi vaan, että sato vettä, joten ei maisemat ei ollu nii hienot ku oisivat voineet olla. Eikä edes menty ku ekalle tasolle 105m korkeuteen. En tiiä oliki osasyynä sitten papan korkeanpaikankammo. ;D



Tultii takasin sitte Ginzan kautta. Ginza on sellanen merkkivaateliikkeitä täynnä oleva kaupunginosa Tokiossa. Siellä sitte Tiffanyn, Godivan, Burberryn sun muiden keskellä H&M. :P

Japanissa on muute semmonen kumma juttu, et telkkarista tulee ihan kauheesti ruokaohjelmia. Joltain kanavalta ihan taatusti tulee ku telkkarin avaa, yleensä kahelta tai kolmelta. Japanilaiset rakastaa ruokaa. Henki. koht. oon aika täynnä noita ruoka ohjelmia. Ne on niiiiiiin RA-SIT-TA-VI-A..! Sama juoni aina. Jossain on nyt aivan erinomaista sitä ja tätä saatavilla. Sitte mennään tähän paikkaan, haastellaan vähä jotakuta, näytetään ku ruokaa tehdään, saadaan annos pöytään ja sitä ihaillaan suureen ääneen. Sitte näytetään lähikuvaa ruoasta kimalletehosteella ja näytetään ku puikot/lusikka/haarukka ruoasta riippuen nostaa sitä vähän ilmaan ja pitelevä käsi tärisee. Sitte koittaa se vaihe ku sitä maistetaan. Ilme on melkeenpä semmonen ku jotaa pahaa olis pistäny suuhun, mutta sitte ollaan kumminki silmät ja huuli pyöreinä et "umai..! tai "oishii..!" iha ku se olis nyt sitte ehdottomasti paras ikinä maistettu ruoka. Voi ette kuulkaa usko miten ärsyttäviä noi ohjelmat on..! >.<

Nii ja sitte täällä ei tuu mitää ilmotusta siitä, että nyt alkaa tai loppuu mainoskatko. Yhtäkkii vaa tulee mainos. Ja sitte samalla mainoskatkolla näytetään yleensä ainaki joku mainos kaks kertaa, yleensä peräkkäin. Tai sitte samaa mainostava, mutta eri versio mainoksesta.

Väsynyt, mutta iloinen

Uuuuuh, heräsin siinä puoli kuuden pintaan tänään aika myöhäisen nukkumaanmenon jälkeen. =____= Mutta arvatkaapa minne mentiin? Fujille! :D

Fujihan siis on Japanin tunnetuimpia maamerkkejä ja maan korkein vuori. Tähän mennessä oon vaan kattonu aina et ai ku kiva, joku vuori näkyy Kamoilta (asema jolta meen kouluun), mutta perjantaina kävi ilmi, että se onki Fuji itse. :D

Nukuin aika pitkälti koko menomatkan, täytyy tunnustaa. Ennen itse vuorelle menoa pysähyttiin yhellä viidestä järvestä Fujin ympärillä. Ei kyllä menty ku vuoren puoleen väliin asti, eli sinne mihi autolla pääs. Hienot oli maisemat. ^^ Tää oli kaiken lisäksi eka kerta ku poistuin maailman suurimmalta kaupunkialueelta jolla asustan.



Tämän jälkeen ei suinkaan lähetty heti kotiin vaan suunnattiin kohti safaripuistoa. :D Nukuin melkee koko matkan sinneki. ^^;; Siellä sitten ajeltiin semmosta reittiä autolla ja siellä oli erilaisia elukoita vapaana matkan varrella. Omat suosikit oli tietty kaikki kisut eli jellonat, tiikerit ja gepardit. Ja norsut. ^____^

Takasintulomatkalla oli sitten jo pimeetä ja melkonen ruuhkaki. Mut nukuin taas lähestulkoon koko ajan, että eipä siitä sen enempää. Kotona vielä tehtiin takoyakia, tosin mulle mustekalatonta versiota.

Eile muuten käytiin maman kanssa ostoksilla ja se osti miulle omat puikot kaksin kappalein, oman riisikipon ja omat teekupit vihreelle ja mustalle teelle. :D Tarkotuksen oli ostaa miulle omat tohvelitki, mut ei löydetty jostaa syystä... Se oli semmoin sadan jenin kauppa mis kaikki mihi ei oo eriksee hintaa kirjotettu on sata jeniä.

Huomenna mennään Tokioon ku on joku lomapäivä nii ei oo koulua..! Jes. Nyt nukkumaan. Oon käyny tääl joka päivä kylvyssä ja se on jotain tosi ihanaa. <3 Abeil kävin yhteensä ehkä alle 10 kertaa. O___o

Väärinkäsitys

Nyt olen sitten lopullisesti muuttanut Abeilta pois. Kanamea tulee ikävä ja muutenki Abet oli tosi kivoja ja rentoja. Mut tykkään olla täällä Senzakeillaki. Jotenki täällä on paljo vapautuneempi olo ja sellain "saa olla oma itsensä" -fiilis. Tai sitte johtuu vaan siitä, että pystyn nyt ilmasemaan itteäni paremmin japaniks. Joka tapauksessa Abejen kanssa oli hankala puhua japania ku ne puhu niin hyvin enkkua, että enkulla oli helpompi saada aikaan keskusteluja.

Kumminki, sunnuntaina siis menin vielä Abeille ku Senzaki mama lähti johonkin ja se isähän on Osakassa töissä, joten ei ollu muutenkaan kotona. Host-sisko Yoko ois kyl vissii ollu paikalla, mut se lähtee ain aikasi töihi ja tulee myöhää illalla takas. En oikee osaa sanoa siitä tytöstä mitään. Jotenki sellanen olo, ettei se kauheesti pidä minusta. :/ Tai ainakaan yleisesti ottaen siitä, että talossa on joku ylimääräinen. En tiiä...jotenki on jääny semmonen olo, että se suhtautus minuun jotenki vihamielisesti tai ainaki välinpitämättömästi. No, mama on kumminkin kiva ja sen kanssa mie eniten aikaa vietän. :)

Eli siis, sunnuntai: menin Abelle joskus kello kahen aikaan ja sitte jo puol neljältä kävi köpelösti. Kerroinki viimeks, miten minul oli ollu kylki kipeenä ku oon yskiny nii paljo. No, leikin sitte Kanamen kanssa ja olin vähä huonossa asennossa ku alko yskittää ja voi ette usko miten alko sattua..! Koski niin hirveesti sen jälkeen, etten meinannu päästä sängystä ylös enää ku kerran pääsin siihe makaamaan. Pelkäsin iha tosi, et kohta ilmestyy kylkeen mustelma ja oisin halunnu mennä lääkärille, mut Abet oli et eikä, se on nii taihen ku pitäs ambulanssi soittaa ku on sunnuntai ja klinikat on kiinni. Että nii mie sitte vaa makasin sängyssä koko loppupäivän ja aika pitkälti maanantainki. Sattu vaa niin paljo kylkeen aina ku liikku, etten voinu oikee tehä mitää. Kävin kyl sit samasella lääkärillä ku perjantainaki (papa-sanin äiti vei), mut ei se ees tutkin minuu ku "ei siinä perjantain röntgenissä mitää vikaa ollu, että lepää vaa, kyllä se siitä ajan kanssa". Ja mie koitin huonolla japanilla sitte jotenki esittää eriävän mielipiteeni, että miun lihas saattaa olla revähtäny tai jotaa. Mut ei, laskuttivat melkee 2000 jeniä siitä, että lepää ja ite jouduin kysyy että no kumpi on parempi lämmin vai kylmä? Mut sainpaha lohdutukseksi jätskiä papa-sanin äidiltä. Yskäki "laantu" ku oli pakko olla yskimättä ku se olis sattunu nii kauheesti.

Tiistaina menin sitte normisti kouluun. Kylkeen kyllä sattu edelleen. :/ No, sitte aika piakkoin kouluun saapumisen jälkee tulee viestiä papa-sanilta, että nii, siehä meet sitte tänää takas sinne Senzakille... Ja mie olen tietysti hyvin hämmentynyt, että mitä ihmettä, eikös tähän mennessä olla koko ajan puhuttu keskiviikosta? :O No, ei muuta ku monta anteeksipyyntöä ja että, sori, käsitin väärin ja tuun hakee kamani heti koulun jälkee. Ja sitte loppuki akku puhelimesta. Näitte japanilaisten puhelimien akut on iha surkeita, kestää ehkä kolme päivää ja päivän jos sitä puhelinta käyttää. >.<

Olin vieläpä sopinu sen perjantaisen pojan kanssa, että tapaan sen koulun jälkee. :P No, Eri tekstas sille et ei käykää tänää. SItte ku pääsin kauheella vauhilla takas nii eikös mama-san ooki, et etkö lukenu viestii? Kyl sie kumminki meet sinne Senzakeille vast huomenna. :D No enpä lukenu ku akku loppu.

Keskiviikkoaamuna, eli eilen sitte raahasin muutaman päivän kamani kouluun ja palasin tänne Senzakeille. :) Nii ja vaihoin sen tapaamisen tälle päivälle. Se oli iha ok tyyppi. Aattelin et se on varmaa joku nörtti pätkä se Mizukami-kun. Mut oli se minuu sentin pari pidempi. Ja jostaa syystä koulussa porukat ties, että tapaan sen.
"Tsemppiä Suvi!"
"Täh..?"
"No siehä tapaat tänää jonku pojan."
O___o "Eee...ai nii joo, niin tapaan."
"Joo, tsemppiä..!" *kihikihi*
"Ei ne oo mitkään treffit." -____-;;
Tosin tää poikaki piti niitä treffeinä vielä tiistaina, jollo huomautin sille, että nää ei sitte oo mitkää treffit vaan iha tutustumismielessä voidaan kyllä minun puolesta tavata (koska japanilaisista nyt ei koskaan tiedä). Koska minähän en lähe treffeille siinä mielessä tyypin kanssa jota en oo koskaan edes nähny. :P Mut haluun kyl japanilaisii poikii kavereiks, kaikki on sanonu, et no paljo normaalimpii ku tytöt. Ja sen kyllä uskon. Miun on iha tosi useasti muistutettava itteeni, et oon tääl lukion ekalla, enkä suinkaan ala-asteen vikalla. Nää ihan tosi käyttäytyy sillee. Kiljuu ja kirkuu ja huutaa ja kikattaa ja hakee opettajien huomiota samalla tavalla ku jossaa ala-asteella.

Oon muute huomannu, että on ainaki kaksi asiaa, jotka japanilaiset (tytöt ainakin) haluaa aina tietää:
1. Onko sulla poikaystävää?
2. Mistä ruoasta tykkäät?

Mutta siis, se oli ihan asiallisen olone tyyppi tämä Mizukami-kun. Ei nörtti, eikä pätkä, mutta hyvin japanilainen. Jos vähänki yskäsin nii heti tulee "ootko kunnossa?" ja muutenki: "onks noi sun sukat nyt varmasti ok?" (ku ne valu koko ajan ja jouduin pysähtelee ja vetää niit ylös :( hazukashii..!), "eihä sul oo kylmä?", "sori ku puhun vaikeita" jne. Erityisen huolissaan se oli siitä, että voinko varmasti mennä yksin kotio ku on jo pimeetä ja oon tyttö. Haloo, meen joka päivä yksin kotii. :D

Juna oli kyllä jostaa syystä myöhässä... En tiiä miks, ekana tietty tuli mieleen että pitää niitten ihmisten nyt sitte muitaki ihmisiä häiritä itsemurhaa tehdessään. >___> Nii ja Päivi soitti minulle, oli hienoo puhuu suomee vaikka vastaha mie lauantaina puhuin. :D Huomen koulun jälkee Erin kaa shoppailee. Jee, alan saada vihdoin kavereita. ^^ Tänääki oikeesti juttelin ihmisten kanssa liikkatunnilla. :D Näytän iha juntilta niis liikkakuteis, mut nyt ku aloin käyttää siin pääl pitkähihasta niinku muutki ku alkaa olla viileetä nii näytänki iha normaalilta suomalaiselta lenkkeilijältä.

Viestejä pitkin iltaa / Kamakura

Viestejä pitkin iltaa / Kamakura

No niin, nyt asustan sitte Senzakien luona. ^___^ Tosin palailen muutamaksi päiväksi Abeille sunnuntaina.

Eilen oli joku vapaaehtoistyöjuttu koululla, jote mein luokka meni puistoon keräämään roskia. Keskityttii ku aika paljo enemmä leikkimiseen ku itse työhön, mutta kivaa oli. :D Kiivettii semmosta rataa ylös ja laskettii liukumäkeä. Usui-sensei ootti alhaalla ja pudisteli päätää: "Dame, dame. A, Suvi! Tanoshikatta?" (Ei näin, ei näin. Aha, Suvi! Oliko kivaa?") Usui-sensei aina ilahtuu ku näkee miut. :D

Koulu jälkee Senzaki-san päätti että nyt viiään siut tyttö lääkärii. Minul on siis ollu nyt yskä enemmän tai vähemmä viimiset viis viikkoo kai... Nyt se on taas vähä pahentunu ja miun kylki on ollu tänää tosi kipee ku oon yskiny nii paljo. :( Noh, kun kerta Japanisa ollaan, nii kaikkihan tehää kunnolla: eiku saman tien röntgeniin ja kauheet kasat määrätään lääkkeitä. :D

Heti melkee ku päästii kotii nii sain viesti Yuukilta (nettituttu) ja heti perään tuli Eriltä (luokkakaveri jonka kaa oon nyt hengannu koulussa joka päivä). Vähä aja päästä tuli sitte Saorilta (PIEE:n vapaaehtonen) ja kohta taas Eriltä, et joku sen kaveri haluis mailailla (Japanissa nää puhuu aina mailaamisesta ku kännykkäviesteistä kyse) miun kaa. Sitte tulee maili tältä pojalta ja kohta maili joltaa sen kaverilta. :D Siinä sitte koitat vaihella viestejä viiden hengen kanssa yhtä aikaan joista vaan yhen kanssa kirjotellaa enkuks. :D Se joku Erin kaverin kaveri sano, että oli nähny miut joskus ku oon tullu koulusta. Ja tästäkään en olis selvinny ilman elektronista sanakirjaa. Mainio pikkukapine. <3 En voi enää elää ilman sitä.

Tänää kävin sitte retkellä Kamakurassa. :) Se on aika lähellä Jokohamaa. En oikee tiiä mitä porukkaa ne kaikki oli, mut osa oli PIEE:n työntekijöitä ja vaihtareita ainaki. Tapasin kaks muuta suomalaista vaihtariiki siellä, molemmat kylläkin lähössä pois jo tammikuussa, mut on ne kyllä maaliskuusta asti olluki. :D

Kamakurassa ihasteltiin temppeleitä. Ostin taas semmosen ennustelapun, mutta tällä kertaa kävi huonosti: huonoa tuuria luvassa. :/ Kävi niin hyvin, että yhessä temppelissä sattu just olee perinteiset japanilaiset häät menossa nii päästii vähä näkemään sitä ja ottamaan kuvia. :D Toine hyvä juttu oli sitte, että sattu olemaan se päivä, jona tietyn ikäset ipanat viedään käymään temppelissä (3,5 ja 7-vuotiaat ehkä, en muista). Jote nähtii paljo söpöjä lapsia kimonoissa. :D Yhessä temppelissä oli semmonen jättiläismäinen Buddha-patsas. Sen sisäänki ois päässy, mut ei ehitty. :/ Ei siel ky kuulemma mitää ois ollukaa. :D



En vielä tiiä otanko läppäriä mukaan Abeille ku punkkaan siellä kai sunnuntaista keskiviikkoon... Tuskin. Mitä mieltä ootte? Abeillaha perinteisesti datailtii kaikki joka ilta. :D

Laittelen sitte kuvia tuosta Kamakurasta, että taas muistutuksena, jos joku haluaa nähdä niitä niin kertokoon.

Huonokuuloisia vanhuksia

Hassu keskustelu ku kiiruhdin hissiin, jossa oleva vanha pariskunta piti miulle ovet auki:

"Kiitos..!"
*pariskunta katselee hämmentyneesti koulupukuista ulkomaalaista, joten päätän selittää*
"Oon vaihtari." (ryuugakusei)
"Kuusitoista? Hyvä, hyvä. Sweet sixteen." (juurokusai)
"Eiku oon vaihtari."
"Ooh, niinkö? High school?"
"Juu, näin on."
"Mistä tulit?"
"Suomesta."
"Suomesta? Helsingistä?"
"Eiku semmosesta pienestä kaupungista."
"Aa, pienestä... Mutta Suomesta, hieno juttu. The best country in the world."
"Niinkö? No kiitos. Japaniki on hyvä paikka."
"Ai japani on vaikeeta?"
O___o "Öh, juu on se vähä vaikeeta."
"Missäs koulussa oot?"
"Tsurumin-"
"Yokohama?"
"Eiku Tsurumin Hakuhou."
" Aa, Hakuhou... Hienoa, hienoa. No, take care!"

Kylmä

Viikko bunkasaista ja hyvin pyyhkii. ^^ Suoraan sanottuna epäilin vähä alkuun tota bunkasaita, mutta sen avulla tutustuin moniin ihmisiin. Esimerkiks Miho ja Miki nimisiin tyttöihin, jotka kulkee miun kanssa aina samalla bussilla, Miho jopa samalla junalla samalla välillä..! Koskaa enne ei olla puhuttu, mutta bunkasain aikana tutustuttiin toisiimme. Sitte tutustuin myös luokkalaiseeni Eriin ja pyörin bunkasain aikana paljo sen ja sen kavereiden kanssa. Kävin myös samaisen Erin kanssa tänään LaLaportissa. ^^ Halusin jotaa tekemistä viikonlopuks. Ensin kosiskelin Yuukia, mutta se oli perheineen lähössä johonki, mutta sovittii, että tavattas ens viikolla. Elikkä menisin koulusta Yokohamalle. En tiiä nyt pystyykö sitä sittenkään toteuttamaan ens viikolla, mutta siitä lisää myöhemmin.

Tänään siis olin Erin kanssa LaLaportissa. Alkuun piti tulla mukaan joku sen Megumi niminen kaveri, mutta se sairastu, eikä päässykää tulemaan. Syötii mäkkärissä, vertailtii kirjakaupassa luetaako mitää samoja mangoja ja tietysti otettiin purikuraa. :D

Linkki muutamaan ylisöpöyteen:
1, 2, 3

Tänää on ollu ihan mielettömän kylmä. Tai no tää on tällain viilee syyskeli, mutta kylmältä tuntuu ku sisällä sama lämpötila. Japanilaisethan ei siis tunne semmosia juttuja ku kaksinkertaset lasit ikkunoissa tai lämpöeristys. Kannattas kyllä näittenki laittaa semmoset, varmana tulis lämmityksen kannalta loppupeleissä halvemmaks ku ei karkais lämpö harakoille. Jotain mitä en omassa perheessäni tajua on se, että ikkunoita pidetään auki oli ulkolämpötila mikä hyvänsä. Käytävän, vessan (jossa onneksi on kyllä lämmitetty istuin) ja portaikon ikkunoita pidetää auki yötä päivää ja aina minunki huoneen ikkunat on avattu sillä välin ku oon koulussa.

Sitte on vielä tietysti se miten kouluissa ei tajuta sään mukaan pukeutumisen tärkeyttä. Vaikka kuin on kylmä nii sukkiksia ei saa laittaa. Sillo ku kesällä tulin nii oli tuhottoman kuuma polvisukissa, mutta nyt mieluusti ottasin vähä pidemmätki sukat. Sitte ku minulle ei ees oo annettu sitä talvikoulupukuun kuuluvaa pitkähihasta paitaa nii joudun pitää yhä rumaa kesäslipoveria. >__> Takkiki on liian pieni ku ei näil oo nyt isompii lainattavaks. En haluis omaakaa ostaa. Mut tänää ostin itelleni kaulahuivin ja hanskat, joita voin pitää koulumatkalla ja kätkee sitte kouluun tullessa.

Miun yskä on taas pahentunu, kurkku on kipee ja nuha tekee taas tulojaan. :( Toivottavasti auttaa vähä toi kaulahuivi ja hanskat. Tänää ku kävelin kotii LaLaportilta oli jo iha pimeetä, sateista ja kylmää. Tuntuu Suomen syksyltä, paitsi että tien varresa on vaikka kuin jotaa kukkia jotka kukkii. Mut oikeita life savereitä nuo limuautomaatit. Niitä on kadun varrella vähä väliä. Lämpönen sitruunatee nii johan tuli parempi olo. :D

Niin ja en muutakaa 16. päivä. Itseasiassa se päivä vaihettii jo aikasemmin 19. päivään koska Senzakit on jossaa matkoilla tohon aikaan, mutta nyt tänää ku tulin kotii nii mama-san sanoki, että vaihettii 13. päivää. :O Eli ens torstai..! Mie jo vähä pakkasinki, ku en mie kauheesti vaatteita viikol tarvi. Sen verra, et mennää ehkä keskiviikkon syömää jonneki. Ja sitte ku oon muuttan nii muutaman päivän päästä tuun takas ku ne Senzakit menee johonki. :D Outoo.

Vähä haikee olo ku pitää näiltä lähtee. Tänää sanoin Kame-chanille, et mie lähen kohta, enkä sit enää asu täällä, että mitäs siitä tuumit ja se alko itkee ja huutaa et "yada!" (jotaa et en taho, en tykkää jne.). :'O

Se Miho josta tuol alussa puhuin ois muute kiinnostunu liittymään kuvisklubiin. Miulleki on sitä tarjottu nii aattelin, et mikäs siinä, voisin liittyy sen kaa yhessä. Mut ehkä ei kumminkaa sitte tällä viikolla ku en ainakaa keskiviikkona voi jäädä koulun jälkee mihinkää hengaamaan. Se klubi olis siis maanantaisi ja keskiviikkosin. Mut minuu kyllä vähä epäilyttää liittyy mihkää kuvisklubeihi näillä taiteellisilla lahjoilla. :'D

Bunkasai, osa 2 / uusi host-perhe

Ei, en ole vielä muuttanut, asun yhä Abeilla.

Elikkäs, maanantai oli bunkasain toinen päivä. Hyvin saman kaltainen ku ekaki. Tanssiesityksiä pitkin päivää, tosi oli vähä pilvistä ja koleeta. Mulla oli tapioka-vuoro, elikkäs lähinnä se meinas sitä, että kahen tunnin vuoro ja laitoin vaa mukeihi kansia ja pillejä. :P Tosi meiltä loppu tapioka keske, joten loppuaika myytii vaa ei oota ja suljettii putiikkimme. Sitte ku olin just lähössä tutkimaan mitä missäkin tapahtuu nii portaissa tuliki papa-san ja Kame-chan vastaa. Ne olis tullu ostaa tapiokaa. Mut mentii sitte kiertelee yhessä kouluu ja Kame-chan kävi kaikis lasten pisteissä. Ja oli ihan kauhuissaa ku jouduttii ohittaa kummitustalo.

Kummitustalo oliki muute ehdottomasti kaikkein hienoin juttu mitä siel oli. :D Kävin siel kahesti. Koko luokka oli vuorattu sanomalehtisilpulla ja oli ihan pimeetä. Siel oli pahviseinät ja sellain "sokkelo" jossa mentii. Iha ekana ku sinne meni oli vastassa televisio jossa pelkää lumisadetta. Meil oli vaa iha miniminimaalinen taskulamppu. Ja taustalla soi Chakusin ari (One Missed Call/ Yksi puhelu tullut)-nimisestä kauhuleffasta tuttu kännykän soittari. Sitte ku käännyttiin ja päästii päähän asti nii oliki vaa seinä vastassa ja äkkii siin lattial vaa oliki joku valkosis vaatteissa ja pitkät hiukset naamalla (vähä ku Kaunan nainen) ja se sitte ohjeisti meitä ryömimää jonku matkaa semmosta käytävää. Matka jatku taas kävellen ja sillo alko kuuluu kauhee pauke ympärillä olevista pahviseinistä ja jostaa seinästä tunki jonku käsi ja pulpetin takana istu joku samannäköin ku se edellinen tyyppi. Melkee oltii jo päästy uloskäynnille nii jouduttii ohittaa taas samannäköin tyyppi joka istu lattialla. Sitte ku oltii noin käytävän puolessa välissä nii se alkoki ryömii vauhilla kohti ja mongertaa et "odottaaka"..!" ja koitti tarttuu meihi. Se oli tosi hieno, nii se ansaitsi tämmösen yksityiskohtaisen selityksen. :D

Sitte ku kaikki vierailijat oli häipyny vähä siivoiltiin ja mentii salii jossa oli viel opettajien esityksiä. Ja ne oli kuulkaa suoraan sanottuna mahtavia ku opettajat tanssi. :D Voi sitä harmin määrää ku tajusin, etten saanu sitä kaikkein parasta tanssia nauhalle vaikka luulin saaneeni. Usui-sensei (minun ope!) oli melkee kaikissa keskipisteenä ja se toimi muutenki koko bunkasain ajan melkee koko ajan jonaa juontajana. TV:ssä sen miehen pitäs olla eikä koulussa. :D Mut tietty hyvä, että tommosia ihmisiä on kouluissaki, opiskelu ois paljo tylsempää ilman. Kumminki, se nimenomainen tanssi oli tosi hauska, sisälsi paaaaaljon fan-serviceä Usui-senseiltä (mikä tietysti aiheutti melkoisen myräkän yleisössä) ja yks opettaja niistä iha oikeesti lauloki.

Koko bunkasai sitte päättyki siihe, että opettajien muodostama kuoro laulu koulun laulua johon sitte opilaatkin yhty (toiset enemmän, toisen vähemmän innokkaasti). Se vielä on lisättävä, että kyllä ottaa kaaliin ku käytin kaksi kokonaista koulupäivää ja yliaikaakin sen saamarin Suomi-paneelin tekoon eikä sitä sitte ees laitettu mihinkää esille..! >.<



Siinä vaiheesa olikin sitten jo ilta ja pimeetä. Soitin Senzaki-sanille, että ok, ny lopu koulu ja lähen tulee, Shin-Yokohamalla soitin uusiks. Jäin pois yhtä asemaa myöhemmin ja tapasin sitte eka kertaa tulevan host-äitini ja Hanan (hana=kukka (tai nenä)), toisen perheen koirista. Autossa odotti tuleva host-isäni ja Yume (yume=uni, unelma), toinen koira. Uusi host-perheeni asustaa manshonissa (selitin näistä kerrostaloista aiemmin). Se on kumminki eka kerros nii niillä on vähä (ja vähän siis todellakin tarkottaa vähä) pihaaki. Ei se asunto kuminkaa mikää pieni oo, varmaa samaa luokkaa ku tää mun nykysten hostien omakotitalo. Mut se oikeestaa tuntu jotenki paljo avarammalta ku tää.

Minul on siellä oma vaaleanpunanen pieni huone. Pienempi ku tämä nykysillä oleva huone, mutta tää onki tosi iso, varmaa isompi ku kotopuolessa oleva. Mutta tää nyt onki jonkilainen työhuone kai...

Jossain välissä iltaa myös hostien molemmat tyttäret saapuivat. Vanhempi, joka ei enää asu kotona, mutta tuli käymään on itseasiassa saman ikänen ku mama-san. :D Se on reppumatkaaja ja kiertäny maailman kahesti. :O Käyny Suomessaki ja esitteli mulle sieltä saamiaan pinssejä (ja Tekesin mainoskynä..!). Sen nuoremman kansa en oikee jutellu, se vaa meni suoraa koneelle ja sitte nukkumaa. Mut se kuulemma menee aikasi töihi ja palaa aina myöhää illalla. Mie näytin niille vähä kuvia mitä minul on Kuvaboxissa Suomesta ja menin sitte iteki nukkumaan. Tuleva host-isäni työskentelee Osakassa ja lähti sinne sitte joskus viideltä aamulla (jollo minä vielä autuaasti nukuin) ja tulee takasin kahen viikon päästä.

Mie heräilin joskus kymmenen aikoihin ja siinä vaiheessa paikalle oliki saapunu uuden host-äitini kaksi ystävää ja oppilasta. Uus host-äiti nimittäin on joku kotileipuriopettaja. Oikein diplomit ja kaikki seinällä. :D Oikee mukavia rouvia. Leivottii yhessä leipiä ja syötii lounasta. Sain niiltä lempinimen: Su-chan. Niistä Suvi oli liian vaikee. :P

Anyway, sitte kävelin joenvarttaa Kamoille saakkaa, hain pyöräni pyöräparkista ja täällä sitä taas ollaan Abeilla. Mutta nyt ootan muuttoa innolla. ^^ Oon erittäin ylpeä itsestäni, koska puhuin näitte kaa oikeestaa pelkästää japania ja silti pystyttii keskustelemaan monista asioista. Siis ette kuulkaa usko mite vaikee iskän työtä on selittää ees enkuks nii saati sitte japaniks. Tai sitä mite China Center toimii. Mut ainaki ne sai jonkinlaisen kuvan ehkä. :D Ilmeisesti se isä ja tyttäret osais enkkua, mutta ei tullu puhuttua.

Ja nii, oon pitkää meinannu mainita tän, mut en oo vissii muistanu. Nää Abet on oikee kunnon ikeaperhe. Kaikki näillä on Ikeasta ku täs lähel on Ikea.

Bunkasai, osa 1

Sunnuntai, mutta kouluun oli mentävä! Sain kyllä herätä puol tuntia myöhemmin ku alko vasta ysiltä. Bunkasai on siis lyhyesti sanottuna koulun festivaali, jonne tulee oppilaitten ystäviä muista kouluista, poikaystäviä kavereineen, ihmisiä jotka ehkä harkitsevat oman lapsensa laittamista kyseiseen kouluun, muuten vaan koulun lähellä asuvia ihmisiä jne. Ja tietysti meidän koulun tapauksessa paljon uteliaita poikia, koska kouluhan on tyttökoulu. :D Ideana on pitää hauskaa ja mainostaa koulua.

Jokainen luokka tekee jotaa. Meidän luokkalaiset myy tapiokaa. Sellasii kummii hyytelöpalloja joita lisätään johonki juomaan. Rinnakkaisluokkalaisilla on muun muassa cosplay café ja "obake yashiki", eräänlainen kummitustalo. Klubeilla on kans omia pisteitä. Ja sitte koulun sisäpihalla on lava ja siinä sitte vähä väliä tapahtu jotaa. Tanssiesityksiä ja minun lyhyt Suomi-paneelin esittely + tietovisa. Kerroin lyhyesti jotaa Suomesta ja osottelin paneelista. Joulupukki asuu Suomessa, hälle voi kirjottaa tässä olevaan osotteeseen. Nokiakin on Suomesta. Suomessa voi nähdä revontulia. Suomen presidentti on Tarja Halonen niminen nainen ja suomalaiset sanoo häntä joskus Muumimammaksi, muumitkin on Suomesta. Ja viimosena opiskellaanpa hieman Suomea: päivää ja moikka (moikka oli näitte mielestä hauska ku se kuulostaa samalta ku joku "nyt riittää" japaniks).

Sitte miun oikein/väärin väittämät oli, että Suomessa on noin 100 000 järveä (väärin, 188 000 noin pyöristetysti jos jättää pienimmät lammikot laskematta), Nokia valmistaa myös autonrenkaita (oikein, vaikka ei ne kyllä taida olla sama yritys, mutta ei nää sitä tiedä) ja Suomessa järjestetään ilmakitaran MM (oikein, japanilainen on voittanu sen).

Sitte loppupävä miulla olikin pitkälti vapaa aikaa. Hengailin aina eri ihmisten kanssa ja juttelin paljo myös rinnakkaisluokkalaisten kanssa. :D Yleensä ottaen puhuin tosi paljo japania ja oon ylpeä itestäni. ^^ Pitkin koulua oli vaikka mitä eri klubien ja valinnaisaineiden näyttelyjä. Erilaisii ruokiiki myytii vaikka millä mitalla. Muistakaa käydä kattomassa mieletön määrä kuvia kuvaboxista! :D

Kotii tulinki sitte samaa matkaa rinnakkaisluokkalaisen kaa jonka oon nähny melkee joka päivä ku meen kouluu, mut ei olla koskaa enne juteltu. En ollu ees tajunnu, et se on viereisestä luokasta. :D

Huomenna on sitte bunkasain toka päivä. ^^ Meen kumminki sen jälkee suoraan sinne uuden host-perheen luo kyläilemään ja tuun kotii vasta tiistaina. Tiistai ja keskiviikko onki sitte lomapäiviä, ne jotenki korvaa näitä bunkasai-päiviä (ilmeisesti nää olis ollu jotaa vapaapäivä muutenki). Torstaina sitte siivotaan. xP

Huomenna on bunkasai!

Bunkasai on semmoin juhla. Se on näille tosi tärkee juttu. Eile oli kaikki tunnit peruttu ja tehtii vaa valmistelui. Mie tein vihdoin ja viimein Suomi-paneeliani joka piti alottaa ikuisuus sitte, mutta eipä se jenkkiope saanu aikaseks alkaa tehä niit paneelei miun ja kanadalaisen vaihtarin kaa. Kanadalaine vaihtari tosin otti nyt viikon lomaa koulusta ku sitä oli kähmitty täydessä aamujunassa ja poliisit tuli koululle, jote jenkkiope teki sitte tänää sen sen paneelin. Tänään (huomatkaa, että on lauantai!) menin kouluun iha normaaliin aikaan ja tein sitte sitä paneelia varmaa noin yheksästä saakka ja kotii pääsin lähtemää puol kuuden aikaan (kotona olinki sitte seittemän jälkee...).

En tykkää siit jenkkiopettajasta, en alun alkaenkaa tykänny, mutta nyt ku keskustelin sen kanssa nii tykkään vielä vähemmän. Se on puoliks kiinalaine ja kotosin Texasista. Sen mielestä oli iha ok hyökätä Irakiin ja atomipommit toisessa maailmansodassa oli hyvä juttu (se iha oikeesti sano, että sen mielestä Hiroshiman ja Nagasakin pommittaminen oli hyvä juttu). Ja sitte sen mielestä on tietenki täysin jenkkien ansiota, että Japani on niin teollistunu valtio ku mitä se nykyään on. Iha varmana joku Bushin kannattaja, vaikka en kyllä kysyny. Ja minuu ärsyttää ku se ei voi olla hiljaa hetkeäkään ja kysyy aina samat kysymykset minulta. >___>

Jenkkiope sitten valitti Akaoka-senseille, että mie oon iha ku japanilaiset. Akaoka-sensei vastas, että siks se istuu yksin pöydän toisella puolella ja mie istun sen kaa samalla puolella. x) Oon varmaa sanonu ennenki, mutta näistä kahesta enkun suullisen opettajasta pidän huimasti enemmän Akaoka-senseistä.

Kirjottelen lisää sitte bunkasain jälkee..!