Blogi..? Nani?!?

Eli, tämä tyttö koittaa nyt vihdoin päästä mukaan kummaan bloggausvimmaan. :D Tänne tuskin ilmestyy paljon tekstiä ennen kuin pääseen lähemmäs Japaniin lähtöä, mutta saa nyt nähdä. :P Tässä nyt kuitenkin kertomus siitä miten kaikki alkoi ja päätyi siihen missä tänään ollaan.

En muista milloin ajatus vaihtariksi lähtemisestä heräsi, mutta vuoden 2006 joulukuussa aloin miettiä sitä ihan toden teolla niinä tunteina jotka valvoin iltaisin yrittäessäni nukkua. Toisaalta ajatus kuulosti upealta, sellaista voi tehdä vain kerran elämässä! Toisaalta koko ajatus oli ahdistava. Viettää nyt vuosi jossain erossa perheestä ja kavereista! Pian kuitenkin tajusin, että jos en nyt hae niin pian on liian myöhäsitä. Löysin tieni eri järjestöjen sivuille ja vaihtarien ikiomalle foorumille. Mietin vaihtoehtoja, niin maiden kuin järjestöjenkin suhteen.

Innostuin japanista kielenä noin kolmisen vuotta sitten ja olen siitä lähtien opiskellut sitä enemmän tai vähemmän aktiivisesti omatoimisesti. Taitoni eivät ole kummoiset kyseisen kielen kohdalla, vielä vähemmän silloin kun mietin maavaihtoehtoja. Molemmat vanhempani kuitenkin ehdottivat Japania. "Menet Japaniin kun kerran jo valmiiks opiskelet kieltä." Eli ei ollut kummallakaan mitään sitä vastaan, että lähtisin. ^^

Maa oli siis valittu, enää puutui järjestö. Ensimmäisenä listalta putosi AFS, koska jo sivuilla sanottiin, etteivät lakto-ovovegetaristit pääse heidän kauttaa Japaniin. Tämmöinen kun olen koko ikäni ollut niin ei mennyt edes harkintaan, että luopuisin ruokavaliostani. :P STS näytti vaativan aikaisempaa kielentuntemusta ja EF:llä ei ollut Japania maavaihtoehdoissaan tuolloin. YFU:lle näytin olevan liian vanha. Rotary ei innostanut, sillä pakollinen perheenvaihto ei kuulostanut kivalta.

Järjestöksi karsiutui siis ASSE, haastattelu oli joskus viime tammikuussa. Lähetin hakemuksen netin kautta ja aika pian saatiin sovittua haastatteluaika. Junalla Lahteen, jossa minua haastateltiin, noin puolet englanniksi vaikka ei sitä kauheasti Japanissa puhutakaan. Kysymyksiä oli aika paljon, mutta niihin oli helppo vastata. Tosin viimeisen ja tärkeimmän kysymyksen kohdalla menin lukkoon: miksi juuri minut pitäisi valita?

Muut kysymykset koskivat perhettä, harrastuksia, ystäviä, uskontoa, tietämystäni toivomastani kohdemaasta, olenko matkustellut paljon ja missä maissa olen käynnyt, mitä kieliä osaan, kuinka tulen selviämään koti-ikävästä jne...

Koko juttu oli nopeasti ohi. Paikalle ilmaantui jossain vaiheessa toinenkin haastateltava, poika joka olisi lähdössä jo seuraavassa lähdössä. En tiedä pääsikö hän, toivon etä pääsi. :)

Toisaalta olin varma, että pääsen, mutta kasvissyöntini herätti epäilyjä. Mitä jos minut hylätään sen takia? Aloin jo miettiä muitakin maavaihtoehtoja siltä varalta, että en pääsisikään Japaniin. Intia, Argentiina, Etelä-Korea, Brasilia, Espanja, Saksa, Itävalta, Sveitsi, Italia... Halusin jonnekin missä oppisin uuden kielen, en siis mihinkään englanninkieliseen maahan.

Joskus helmikuussa kai sain sitten tietää pääseväni Japaniin. Istuin samaisella paikalla kuin nyt, kirjoitin jotain vaihtarifoorumille kun puhelin soi. Olin hakenut kevätlähtöön, mutta ei ollut paikkoja vapaina joten panivat seuraavaan syyslähtöön (elokuu 2008). Vissiinkin maaliskuussa sitten tuli soitto, että keväälle oli vapautunut yksi paikka, mutta tulin siihen tulokseen, että syksy on kuitenkin koulun kannalta parempi ja pitäydyin siinä.

En ollut kertonut lähtöaikeistani kuin yhdelle kaverilleni (joka myöskin harkitsi vaihtoon lähtöä ja on nyt valittu Italiaan lähtijäksi samaisen järjestön kautta). En halunnut paljastaa mitään, ennen kuin kaikki on varmaa ja voisin lyödä kaverini ällikältä. Meillä on tapana pitää miittejä, joten kutsui yhden kokoon meille (mikä on aika harvinaista, koska yleensä meillä on muuta porukkaa aina kotona, eivätkä kaverit mahdu taloon). En enää muista minkä tekosyyn varjolla sain koko jengin koolle, mutta sainpahan kaikki istumaan keittiönpöytämme ääreen. Kerroin, että minulla on ollut jo jonkin aikaa salaisuus ja aioin nyt paljastaa sen heille. Ilmeet olivat hämmästyneitä siitä huolimatta, että yksi arvasi oikein jo ennen kuin ehdin sanoa mitään. ^^;; Kutsuin vielä toisen miitin johon naapurissa asuvat kaverini tulivat ja paljasti samaisen salaisuuden heille. Kaikki toistivat samaa, että hienoa ja meille tulee ikävä. :D Minullekin.

Sitten järjestöstä ei kuulunut pitkään aikaan mitään laskua lukuun ottamatta. Oli vaikea ajatella, että olisin tosiaan lähdössä vuodeksi pois. Välillä iski mieletön lähtövimma, "voisinpa lähteä jo!" Välillä taas soimasin itsenä: "hullu sä oot, lähteä nyt vuodeksi johonkin maapallon toiselle puolelle maahan jonka kieltä et ymmärrä saatikka sitten puhua sitä! Enhän mä edes osaa lukea lehteä siellä." Ja välillä taas iski vaan mieletön epätoivo ja ahdistus: "olen ihan hullu kun yritän opetella tällasta kieltä!"

Kesä meni ja nyt on syksy, tarkemmin sanottuna syysloma. Papereita tuli nyt lisää ja neljä viikkoa aikaa täyttää ne. :D Tarvitsen siis 8 värillistä passikuvaa, joissa hymyilen. Pitäisi kirjoittaa kirje mahdollisille isäntäperheille. Sen pitää olla kahden sivun mittainen ja englanniksi. Sen lisäksi pitäisi näköjään kirjoittaa sivu japaniksi! Saa nähdä mitä siitä tulee minun taidoillani... On tehtävä valokuvaesittely itsestään. Pitäisi jollain ilveellä muuntaa 0-5 asteikon arvosanat 4-10 asteikolle. Pitänee lähettää mailia järjestölle ja kysyä miten haluavat minun ratkaisevan tämän... Täytyy saada lääkärintodistus ja lomakkeita pitäisi täytellä -neljänä kappaleena! Nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että olen oikeasti lähdössä johonkin!

Tässäkin kaupungissa alkoi tänäsyksynä vihdoin japaninkurssi. Tietysti menin, tosin en ole oikeastaan oppinut kovinkaan paljon uuttaa. :/

Tulipahan pitkä sepustus, mutta ehkä joku tuleva vaihtari joskus vuoden päästä jaksaa lukea sen innolla. x)